Sunnuntai-illan syndrooma

Tähän aikaan sunnuntaisin (klo 18) viimeistään viikonlopulle asetetut tavoitteet on joko täytetty tai sitten niitä ei tule täytettyäkään. Viikonloppu on kääntymässä työviikoksi, ja läppäri on avattu ja meilit luettu - alkuviikon kokoukset valmisteltu. Tai pitäisi(kö) olla, jos viikonlopun kotityötkään ei tullut tehtyä?

Piti istuttaa kukkasipuleita, varasto piti siivota kaikesta kirpparille menevästä romppeesta, lapsille piti ostaa syyskengät ja urheiluseuran peleissäkin piti hoitaa oma posti. Paljon piti. Jokin tuli tehtyäkin, mutta harvoin kaikki. On aika siirtää nämä asiat ensiviikon lopulle, viikolla niille ei ole aikaa.

Kalenteri on täynnä kokouksia, työmatkoja ja to-do -listat pursuavat urgentteja tehtäviä. Viikolla pitää suoriutua tehakkaasti kaikesta tästä, koska iltaisin on vielä lasten harrastukset ja perheen yhteinen aika. Vaatimukset ovat kovia. Puhutaan ruuhkavuosista, todellakin

Kodin ja työn yhdistämisen vaikeus

Ei ole mikään itseisarvo luoda uraa. Mutta jos on saattanut itsensä siihen tilaan, että kotona on pieniä lapsia ja töissä vaativassa asemassa, yhtälö ei ole helppo. Tilanne ei ole kenenkään kannalta kadehdittava. Tästä voi selviytyä kunnialla käyttämällä kaikki olemassa olevat tukiverkostot sekä julkiset, omat että naapurin.

Tilanteet vaativat useimmiten luovaa ratkaisukykyä. Tilanteet muuttuvat nopeasti - yllättäviin suuntiin. Milloin lapsi on sairaana, kokoukset pidetään yllättäviin aikoihin tai ne venyvät. Kaikkia asioita ei pystytä ennustaan, vaan viimehetkellä saattaa tapahtua paljon.

Liikeasioita ei hoideta 8-16 -periaatteella kansainvälisessä ympäristössä. Ulkomaanelävät tietävät käsitteen aikaero, mutta se ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä, jos hätä on. Tämä johtaa siihen, että aktiivinen valveillaoloaika venyy ja venyy ja syö uniaikaa. Joskus toivoisi, että saisi vain nukkua ja unohtaa kaiken muun.

Testing

Mitenhän tämän aloittaisi...